Vertti
Moikka! Olen Vertti, baarimestari ja palveluvastaava, toimipisteenä Pannuhuone Gust. Ranin. Mä tulin Ravintolamestareille ensimmäisen kerran joulukuussa 2022, ja siinä mielessä mä olen vähän poikkeus meillä, että mullahan ei ollut koulutusta tai työkokemusta ravintola-alalta. Se tekee musta kuitenkin hienon esimerkin siitä, miten Ravintolamestareilla kokemuksen puute ei ole este unelmien toteuttamiselle!
Sattumalta alalle
Tavallaan mut houkutteli alalle hieno drinkki, eli Golden Cadillac, jonka silloisessa Introssa baarimestarina työskennellyt kaverini teki kun olin 18. Se oli kermainen ja maistui niin hyvältä, että päätin et joskus mustakin tulee baarimestari. Aloitinkin restonomiopinnot, mutta alkoholikursseja lukuun ottamatta ne meni vähän liian diipiksi. Silloin frendi ehdotti, että hae ihmeessä baarimestarikouluun!
Unelmista totta
Mun suurin haave oli päästä Ravintolamestareille ja Pannuhuoneelle, kun siellä oli Kuopion ja ehkä koko Suomen parhaat baarimestarit. Silti kuitenkin ajattelin, että no jos mua ei huolita ketjuravintoloihin, niin miksi sit jonnekin Isä Camilloon! Varmaan monella voi olla just tuo sama, et mieltää jonkin paikan niin hienoksi, ettei sinne ole itsellä mitään asiaa – ja sitten ei uskalla edes hakea! Onneksi uskalsin, koska ihan väärä kuvahan se oli.
Kesällä 2023 mulla kävi ihan uskomaton tuuri; Ravintolamestareilta soitettiin haastatteluun, ja Pannarin Antti (Talvinen) otti mut hommiin! Baarimestarikoulu alkoi melkein heti, ja niin mä painoin Pannarilla ja Isä Camillon terassilla duunia koulun ohessa. Mua vei palo kehittymiseen, ja olin täysillä motivoitunut. Opiskelu ei ole ikinä ollut niin hauskaa – halusin vaan tietää kaikesta kaiken! Ja mä olin hyvä; kun tuli drinkkilappu eteen, osasin aina kaiken!
Mä tein baarimestarinäytön Helsingin parhaassa cocktailbaarissa Runarissa. Siellä mennään maku edellä, ja sitä tyyliä mä otin myös mukaan Kuopioon. Cocktailien valmistus on kiehtovaa; reseptiikka on keittiön ja kemian yhdistelmää, ja välillä hifistellään ihan milleillä hapon ja sokerin kanssa. Lisäksi luovuus ja visuaalisuus on koko ajan läsnä. Ne pitää homman mielenkiintoisena ja se, että cocktaileissa voi myös kilpailla.
Juoman tulee maistua hyvältä ja näyttää kauniilta. Mä olen ite simppeli koristeiden kanssa; hieno lasi ja juoma itsessään on jo elämys. Kyl se tuntuu hyvältä kun voi todeta asiakkaalle, että tää on mun mielestä hyvä drinkki! Baarimestarina sä et oo koskaan valmis, ja kyllä vapaa-ajallakin tulee käytettyä aikaa makujen yhdistelyyn ja suunnitteluun. Paljon opitaan tietty myös kollegoilta.
Ravintolamestareilla on tosi hyvä työporukka, joka tuntuu ihan perheeltä. Me jaetaan ilot ja surut ja viihdytään yhdessä vapaa-ajallakin. Jengi saattaakin kysyä, että puhutteko te aina töistä? No, ei se siltä tunnu, mutta kai me sitten puhutaan! Toisaalta tämä on tapa elää. Jos haluaa olla jossakin hyvä, sit siihen käyttää aikaa, ja silloin siitä kehittyy väkisinkin elämäntapa.
Työ mestareilla ei kyllä oikeastaan edes tunnu työltä vaan siltä, kuin joka päivä järjestäisi kavereille juhlia! On ollut mahtava tilaisuus päästä Suomen ja maailmankuulujen cocktailukkojen Mikon (Kemppinen) ja Antin oppiin. Vaikka lopulta kaikki lähteekin susta itsestä, on se on ollut iso juttu siinä, kuinka nopeasti mä olen tässä kehittynyt. Vaikka mä nyt Mikon ja Antin lopetettua täytänkin isoja saappaita, mä luotan siihen, että kyllä tämä kantaa.
Ravintolamestarit on työpaikka, jossa voi rinta rottingilla kertoa työskentelevänsä. Mä kannustan ravintola-alalta töitä etsiviä hakemaan meille tai just niihin omiin suosikkipaikkoihin, sillä lopulta ihmiset on joka paikassa ihmisiä. Jos sä saat tilaisuuden ja sä vastaat siihen kunnolla, sut huomataan kyllä JA se voi viedä sut kohti sun unelmia!
Itsekin ehkä vähän ihmettelen, että miten nää jutut menee, mut ehkä se on se mun juttu – täysillä tai ei mitään!
