Ravintolamestareilla vuosi 2026 käynnistyi osin haikeissakin tunnelmissa, sillä viimeiset viisi vuotta Mestarinamme työskennellyt ja eläköitymistä jo parikin kertaa yrittänyt Helena Aaltonen kertoi meille aikovansa vuoden lopussa viimein onnistua! Helenan (toistaiseksi) viimeinen vuoro starttasikin Puijon Majalla uudenvuodenaattona ja jatkui pikkutunneille.

Helenan kaltaiset ammattilaiset ovat meille ja alalle korvaamattomia, ja on ollut suuri onni, että niin moni meidänkin Mestareistamme ovat saanut aloittaa juuri Helenan opissa. Kiitollisena kaikesta olemme muistaneet Helenaa Mustan Lampaan illallislahjakortilla, ja lisäksi saimme Helenan suostumaan tähän taaksepäin katsovaan haastatteluun.

Tavoitamme tuoreen vapaaherrattaren helmikuisena pakkaspäivänä leivontapuuhista; ruisleipätaikina odottaa tiinussa, ja onpa leivottu edellispäivänäkin – nimittäin sämpylöitä lapsenlapsen kanssa. Ottakaahan palli alle, ja käykää kuuntelemaan.

“Mitenkäs se on eläkkeellä olo sujunut?”

– Kyllä tämä oudolle tuntuu; kerennyt on tehdä ja näpertää ihan uskomattomia juttuja – villasukkiakin olen neulonut ja uutisia katsonut. Tätä minä olen naureskellutkin, että kyllä tässä nyt taitaa olla eläkkeestä kysymys!

Viime vuosina työntekoa hiljalleen vähentänyt Helena kertoo oppineensa työntekoon jo lapsuudenkodissaan Siilinjärvellä, jossa vanhemmat opettivat, ettei raha tule ilmaiseksi. Töitä piti tehdä, ja niitä maatalossa myös riitti.

– Silti ajattelen, että paremminkin me saatiin tehdä töitä – vaikka se joskus keljuttikin, kun kitkit äidin kanssa kukkapenkkiä ja kaverit pelaili lentopalloa naapurissa. Siinä sitä kuitenkin oppi ja sai vielä palkkaakin. Nallekarkithan maksoivat pennin kappaleelta.

Omaehtoisuudella, ahkeruudella ja päämäärätietoisuudella

Vaikka keskikoulu olisi Siilinjärveltäkin löytynyt, suuntasi omaehtoinen ja omapäinen Helena Kuopioon ja Minna Canthin kouluun syksyllä 1970: – Halusin kaupunkiin tuulettumaan. Maalta tulevaa yritettiin aluksi nokkiakin, mutta se loppui, kun tulin lippuäänestyksellä valituksi kouluneuvostoon. Se teki arvostelijoillekin selväksi, mihin minusta on.

Kotona valettu perusta houkutteli ahkeran ja rahan arvon hyvin ymmärtävän, ravintola-alan peruslinjalla Kuopion hotelli- ja ravintolakoulussa opiskelevan 17-vuotiaan ansaitsemaan syksyllä 1976. Ensimmäinen oikea työpaikka löytyi keskustan City-Sokokselta.

– Kiiruhdin töihin aina suoraan koulusta, ja kun kauppa sulki ovensa kuudelta, kiiruhdin taas, mutta nyt kotiin siivoamaan – olihan meillä iso maatalo ja lukuisia kamareita. Ja silti saatoin vielä päivän päätteeksi lähteä Siilinjärvelle bailaamaan!

Ja niin ravintola-ala vie mennessään – ja vähän Israeliinkin

Saman vuoden kesällä alkoivat työt keittiöapulaisena Henry’s pubissa, johon muuten vielä tuohon aikaan kuljettiin Kauppakadulta. Ahkeralle työtä löytyi seuraavanakin kesänä, ja niin ravintola-ala vei mennessään. Ravintola-alan peruslinjan ja sitä seuranneen tarjoilijan ammattitutkinnon Helena suoritti esimerkillisesti.

– Peruslinjalla olin luokkani paras sekä ensimmäisenä että toisena lukuvuonna. Tästä palkittiin oikein stipendillä, ja kyllähän se kirpaisi, kun toisen vuoden keväällä paljastui, ettei stipendiä voinutkaan saada toista kertaa! Olinhan sen varaan vähän laskeskellut.

Helenan asenteesta kertoo muisto lennolta Kööpenhaminasta Tel Aviviin vuodelta 1978: – Olin täysi-ikäistynyt, ja minulla oli omaa rahaa, joten päätin lähteä Israeliin hotellityöntekijäksi. Maa oli jo silloin sotatilassa, ja lentoemäntinä toimivat pistoolein varustetut miehet. En kuitenkaan osannut pelätä, vaikka varmasti olisi syytä voinut ollakin!

Hovimestariksi Helena valmistui 1980 vain paria kuukautta ennen kuin ensimmäinen perheen kolmesta lapsesta toivotettiin tervetulleeksi. Lapsiperhearjen välivuosina Helena työskenteli lukuisissa kuopiolaisravintoloissa aina siihen saakka, kunnes työt Savon kuntayhtymän omistaman Hotelli Savonian opetuskeittiössä starttasivat toukokuussa ‘86.

Joka syksyinen uusi katras piti liikkeessä ja antoi paljon

Syksyllä 1994 Helena siirtyi Puijolle koulun toiminnan laajetessa Torniravintolaan ja Majalle. Kolme vuosikymmentä Savonian ravintolapäällikkönä ja hovimestarina kuluivat pääasiassa salin puolella: – Mutta kyllä minä kävin säännöllisesti keittiössäkin tutustumassa aiheeseen. Merkittävä osa työtäni oli opiskelijoiden ohjaus ja opastaminen työelämään, ja joka syksy aloittanut uusi katras piti myös liikkeessä ja sai uudistumaan. Nuoriltahan saa tosi paljon!

Koulutuskuntayhtymän luopuessa Puijon toiminnasta vuonna 2016 jatkoi Helena Torniravintolassa ja Majalla uuden yrittäjän palveluksessa. Pitkältä uralta on karttunut pääsääntöisesti hyvin miellyttäviä muistoja. Erityisen antoisaa on ollut nuorten kanssa työskentely, ja yksi lämmin muisto liittyy siihen, kuinka nuorempi kollega joskus kertoi, ettei hänellä aiemmin ole ollut Helenan veroista esihenkilöä.

– Kiitos ja kannustus motivoivat aikanaan itseänikin oppimaan, ja sitä olen halunnut itsekin toimia – esimerkillä johtamistahan tämän paletin pyörittäminen on. Olen halunnut näyttää alalle tuleville venyväni myös itse työn vaatimuksiin. Päällikköroolissakin olen aina kattanut salia ja työskennellyt viikonloppuisin ja juhlapyhinä.

Tärkeäksi Helena kokee myös kyvyn antaa rakentavaa palautetta tilanteessa kuin tilanteessa sekä sen, että pystyy sitä myös itse vastaanottamaan. Työssä ja esihenkilöroolissa on vuosien varrella tullut vastaan kiperiäkin tilanteita, sillä asiakkaatkin ovat vuosien saatossa muuttuneet. Se on kasvattanut, ja kaikesta on kuitenkin aina selvitty selkää kumaraan laskematta – diplomatialla ja pelisilmää käyttäen.

Kunniakkaasti kunniakkaalla alalla

Helenan aikoinaan ravintola-alalle lähtiessä jopa omat vanhemmat kauhistelivat valintaa. Kouluttautumista, omistautumista ja tyttärensä ammatillista omanarvontuntoa seuratessa ala kuitenkin hyväksyttiin kunniakkaana – esimerkiksi presidentti Tarja Halosen ensimmäisellä kaudella Helena oli yksi ensimmäisistä naisista, jotka koskaan itsenäisen Suomen historiassa nähtiin tarjoilemassa presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

– Itse olen aina nähnyt alan kunniakkaana ja myös pyrkinyt sen kunniakkuutta edistämään. Ravintolamestarit on ollut erittäin hyvä työnantaja, ja olen Eevaa kiittänyt suuresti siitä, että olen saanut Mestarina työskennellä. Meillä on äärettömän kiva, mukava ja mukaansa ottava työyhteisö, ja vaikka olen ollut vanhempi, on yhteistyö aina ollut luontevaa.

Pidetyn kollegan eläköityminen on tunteellinen hetki, mutta onneksemme Helenalta löytyy lääkettä vaivaan: – Kyllä minä tiedän, että pääsen vielä töihin – ja sitä varten minulla on täällä jo työvaatteet pestynä ja valmiina odottamassa!

Kiitos Helena – eiköhän varmasti nähdä ihan pian!❤️