Vuoden Savon Nainen 2021

Millaisen savolaisuuden jäljen sinä jätät?

Tänä tasa-arvon ja Minna Canthin päivänä intouduin postaamaan puheeni, jonka pidin Zontakerho Kuopio 2:sen tilaisuudessa Naistenpäivänä 8.3.2021. Kerho nimitti minut vuoden Savon Naiseksi 2021. Puheessa on ajatuksia polustani, savolaisuudesta ja Savon naiseudesta!

Minulla on vahva tunne siitä, että kaikki on jotenkin pikkuisen erityisempää kun se tehdään täällä Itä-Suomessa. Varsinkin tässä helsinkikeskeisessä yhteiskunnassamme.

Kuva: Tuire Punkki, Savon Sanomat 8.3.2021

Arvon Zontakerhon Kuopio kakkosen leidit, äiti, isä, avomies, ystävät ja läheiset sekä vuoden maahanmuuttajanainen. Kiitos tästä upeasta huomionosoituksesta!

Edessänne seisoo ylpeä, persjalkainen, mutta myös paljasjalkainen savolaisnainen. Onnekseni äiti synnytti minut KYSissä, ettei tarvitse edes esittää olevan savolainen. Olen savolainen, jonka suonissa virtaa sopivasti karjalaista verta ja espanjalaista sekä irlantilaista elämänasennetta. Olen tehnyt matkan Savosta maailmalle ja taas takaisin. Tuo matka on tehnyt minusta sen savolaisen ja ammattilaisen, joka olen. Irlannista ja Espanjasta sain kielitaidon ja uskallusta kokea uusia seikkailuita, Pehkusuontieltä Teiskon perukoilta jäi mukaan rakkaus metsää kohtaan ja sopivasti multapeukaloa. Siellä alkoi myös partiotaival, joka vuosien varrella opetti minua johtamaan jo nuorena. Rukalta sain hovimestarin taidot ja Lontoosta perehdyttämisen taidot. 

Olen aina puhunut siitä kuinka olen Ravintolamestarit kasvatti. Aloitin urani ravintola-alalla Isä Camillosta ja nyt tunnen, että on vielä paljon annettavaa. Omistajat ovat jokainen antaneet minulle eväitä tälle retkelle. 

Erkka on minun oikea käsi, joka on opettanut, että eihän se ole ku tekkee. Ari, kuten isänikin, on opettanut kiroilemaan kuin merimies ja pitämään meidän puolia. Allu taasen armollisuutta itseä kohtaan. Kerran hän sanoi, että “Eeva, sinun ei enää tarvitse antaa itsestäsi 200 %, me tiedämme miten hyvä olet. Sinun tahdilla 80 % riittää varmasti.”

Osa Ravintolamestarit-perheestäni Isä Camillon Patiolla 2020.

Olen todella onnekas, että minulla on sekä 17 ja 15 vuotta vanhemmat siskot että kuusi vuotta vanhempi veli, jonka kanssa elämää on eletty kuin paita ja peppu. Äiti on opettanut hyvän antamisen kulttuurin ja empatian tärkeyden. Onneksi äidin maidossa on tullut myös kuudesaisti, jonka avulla ihmisten lukutaito on yksi vahvuuksistani. Isä on antanut verenperintönään suoraan puhumisen taidon työelämässä, jonka me molemmat tiedostamme olevan samalla erinomainen ominaisuus ja sitten myöskin kehityksen kohta. Vanhimman Isosiskoni Jaanan ansiosta tulin tädiksi jo kuusivuotiaana, joka on opettanut jo pienenä huolehtimaan toisista. Olen maailman ylpein täti ja isotäti. Toiseksi vanhin siskoni Anne on taasen avannut silmäni hedonismille. Jannen kanssa meillä ei koskaan ole ollut salaisuuksia, joka on opettanut paljon luottamuksesta.

Tuosta ”toimitusjohtajan sormesta” minut nykyisinkin tunnetaan!

90% niistä rakkaimmista ystävistä on savolaisia. Ja se 10 prossaa ehkä haluaisi olla! 

Tämän polun varrella olen kohdannut valtavan määrän ihmisiä. Koen, että olen etuoikeutetussa asemassa, kun olen onnekkaasti saanut elinikäisiä ystävyyksiä luultavasti enemmän, kuin kukaan ihminen edes ansaitsisi. Ystävät ovat arvokas lisä reflektointiin. Kaikki tämä, kuopiolaisittain voisi sanoa, odottamattomat kohtaamiset, ovat myös muovanneet niin minua kuin vastapuolta. Tämän Savon nainen kunnia ja tämän puheen kirjoittaminen sai minut miettimään, että mikä näissä kohtaamisissa on se, joka jättää muistijäljen? Se, että kun annat hyvää, saat hyvää. Minusta meillä täällä Savossa on kasvussa juuri tällainen antamisen kulttuuri (ehkä muidenkin äidit ovat opettaneet sitä), joka on aivan mielettömän upeaa! Muuten 90% niistä rakkaimmista ystävistä on savolaisia. Ja se 10 prossaa ehkä haluaisi olla!

Hain Haaga-Heliaan, mutten päässyt, koska en Espanjan välivuosihässäkässä lukenut pääsykokeisiin. Uskon, että universumi ohjasi minut Savoniaan, jossa kotiseuturakkaus ja -ylpeys kasvoi entisestään, kun kansainvälisyys-tutorvastaavana sain näyttää alueen parhaat puolet vaihto-oppilaille ja Restokisoissa saatiin hopeaa. Helsinki jäi muuten palkintopallilla taakse. Siitä eteenpäin olenkin nauttinut hetkistä kun voi näyttää henkistä keskisormea alakeravalaisille. Minulla on vahva tunne siitä, että kaikki on jotenkin pikkuisen erityisempää kun se tehdään täällä Itä-Suomessa. Varsinkin tässä helsinkikeskeisessä yhteiskunnassamme.

Meille täällä Savossa mikään ei ole itsestäänselvyys. Ehkä se johtuu siitä, että me savolaiset olemme aina saaneet tehdä töitä menestyksen eteen. Mitä enemmän pääseen tutustumaan alueen historiaan ja ihmisiin, sitä ylpeämpi olen. Alueemme on aidosti ainutlaatuinen ja minun Suomen kartassa Karjalat ja Savot sekä Kainuu näkyvät yhtenä rintamana. Olen todella iloinen huomatessani, miten mentaliteetti “Itä-Suomi maailmankartalle!” leviää alueellamme ja yhä useampi näkee tässä ajatuksessa jotain, jonka vuoksi tehdä töitä.

Ehkä me edelleen olemme muun Suomen mielestä jonkinlaisia sketsihahmoja.

Mitä savolaisuus on minulle? 

Savossa on aidosti ainutlaatuinen ympäristö ja yhdessä tekemisen meininki. Ehkä me nuoret olemme ymmärtäneet, että kukaan ei kukoista yksin. 

Savolaiset osaavat verkostoitua ja meidän on täällä helppo verkostoitua. Entinen kiero savolainen, joista isä on muuten varoitellut, onkin ammattilainen, joka ymmärtää, että toisen nostaminen ei ole itseltä pois. Ehkä me edelleen olemme muun Suomen mielestä jonkinlaisia sketsihahmoja, mutta näemme sen vahvuutena ja sellaisena, että pääsemme yllättämään osaamisellamme. Kyllähän korona-aikakin on näyttänyt miten ainutlaatuisia me olemme. Muu Suomi lockdownissa ja me toivon mukaan päästään tämän yli. 

Johtajana puhun useasti siitä miten saan ”kiksit” muiden onnistumisesta. Olen kutsumusammatissani ja rakastan sitä mitä teen. Olen todella kiitollinen useista henkilökohtaisista tunnustuksista, joita olen etenkin viimeisen vuoden aikana saanut, koska ne kertovat että minä ja ympärilläni olevat ihmiset, olemme oikealla tiellä. Savon Nainen -tunnustus on jotenkin erityinen. Siinä kohtaavat ylpeys siitä, että olen nainen ja esikuva monelle nuorelle sekä rakas savolaisuus. 

Unelmani on jättää jälki historian kirjoihin. Olla innostava esimerkki tulevaisuuden timanteille ja luoda merkityksellisyyttä elämään niin itselle kuin muille. Inspiroida tyttöjä ja nuoria naisia kohti unelmiaan. Luoda uskoa siihen, että kun päämäärätietoisesti menee kohti unelmiaan, voi saada mitä vaan aikaiseksi. Niissä hetkissä kokee onnistuneensa, kun puhelimeen kilahtaa esimerkiksi tällaisia viestejä. Nuorelta naisjoogaopettajalta aloittaessaan yrittäjänä  “Eeva, sinä olet todella inspiroiva” tai nuorelta tamperelaiselta esimiespolulla etenevältä naiselta: “Pakko laittaa viestiä, kun näin sinut lehdessä. Oot kyllä päässy kokemaan toimitusjohtajuuden kovia puolia tässä sun pestin aikana mutta Ravintolamestareiden julkisuuskuva on kyllä kokenu samalla ihan järjettömän kasvojen kohotuksen! Halusin kai vaan sanoa, että täältä ulkopuolelta käsin sun tekeminen näyttää tosi hyvältä! Varmalta, mutta sydämelliseltä, eli just siltä mitä sä ihmisenäkin oot! Oon fani ja sun esimerkki vähän helpottaa oman esimiesuran alkukarikoita.” 

Kuopion kaupungin markkinointijohtaja Kirsi Soininen sanoi viime perjantaina Talentreen Johtamisen jälki -webinaarissa, että pohtii usein mitä hän tuo huoneeseen. Ruokkiiko hän kukoistusta vai lakastumista? Minä pohdin myös mitä tuon huoneeseen. Tilanteesta riippumatta haluan tuoda innostusta, avoimuutta, luottamusta ja eteenpäinvievää otetta. Minun savolainen jällki on aito, rehellinen ja luotettava.

On todellakin kunnia päästä mukaan ainutlaatuisten Savon naisten joukkoon. Otan tämän kunnian nöyränä vastaan. Minusta meitä kaikkia yhdistää se, että haluamme vaikuttaa ja teemme emmekä vain suunnittele. Ajattelen, että Savon naisuus on minulle kunniatehtävä, luottamustoimi. Yhtälailla kun minulla on vastuu Ravintolamestareista ja jokaisen ravintolamestarin työpaikasta, minulla on omalta osaltani vastuu savolaisuudesta.

Nyt kysynkin teiltä: Millaisen savolaisuuden jäljen sinä jätät?

Savon Sanomat kirjoitti hyvän jutun: 

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3922705 (vain tilaajille)